Muuttunut persoonallisuus?

Joku voisi ajatella, että minullakin on muuttunut persoonallisuus lukiovuosina ja vuoden verran sen jälkeen minun kanssani tekemisissä olevien ihmisten keskuudesta, jos kysytään niiltä ihmisiltä, minkälainen mies oikein on Jere Sumell. Voin sanoa, että noilta ihmisiltä, joiden kanssa en enää ole tekemisissä päivittäin, ei saa mitään referenssiä nyky-minästäni.


Voi pitää paikkansa, ja persoonallisuuteni, joka ohjaa osittain käyttymistäni myös, on ehdottomasti muuttunut parempaan suuntaan. Olen yrittänyt mielessäni analysoida sitä, onko se iän lisääntymisen ja vuosien kuluessa saavutettua henkistä kasvua, viisastumista, vai mikä merkitys on persoonallisuuteni parempaan suuntaan muuttumisen suhteen vuosikausia jatkuneesta rankasta ryyppäämisestä, painajaisomaiset hyvin syvälle mieleeni piirtyneiden traagisten kokemusteni, sivarivuoden kannabiskokeiluiden vai minkä syyn seurausta? Ehkä se on kaikkien noiden summa yhdistettynä alati kyseenalaistavaan ajatteluuni ja syväohjautumisestani käyttäytymismallejani kohtaan niitä alati kehittäen koko ajan sen seurausta myös?


Ihmisen käyttäytymismallithan muodostuu osittain myös subjektiivisten kokemusten kautta, ja usein toistuvat tilanteet ihmisten vuorovaikutuksessa keskenään muodostavat pikkuhiljaa sisäisiä malleja, skeemoista puhutaan, jolloin ei tarvitse edes olla tyhmempi ihminen, että käyttäytyy tietyllä tavalla tietyssä specifissä tilanteessa ilman, että edes tajuaa ajatella, tai kyseenalaistaa omaa toimintamalliaan. En ole lukenut Turun kaupunginkirjaston lainaus-osaston psykologian teoksia niin paljon, että tietäisin, onko olemassa sellainen termi, kuin meta-käytös tai vastaava saman merkityksen omaavaa termiä. Voi olla, että psykologit ei puhu meta-käytöksestä, vaan sille voi olla jokin virallinen termi.


Sekin on mielenkiintoista, että ihmisen käyttäytymisessä yleensä ei riitä yksi satunnainen kokemus sen siirtymistä aivojen neuroneissa metaksi? Poislukien ehkä jokin traaginen ruumisvalon kokeminen kerran riittää, jos kokemus on hyvin voimakas, mikä piirtyy eliniäksi aivolohkojen syövereihin muuttaen koko loppuelämän elämänjanaa sellaisten ajattelu- ja käytösmallien osalta tilanteissa, joista löytää jonkin subjektiivisen viitteen, referenssin, tai semanttisen vivahteen siihen omassa elämänhistoriassa olleeseen taitekohtaan, jolloin koki sen elämää muuttaneen tragedian. Itsestänikin kuolema teki taiteilijan röngtenvalo-kerrosten kokemuksen jälkeen.
Mutta sehän on vain positiivista! Edu kettusen hittilevyn sanoin, elämä jatkuu.

Video-upotus Youtubesta Edu Kettunen -Aihekanavalta: Elämä jatkuu