Lorutyttö

Olet se tyttö, joka tunnetaan kaupungilla, mutta mielestäsi kukaan ei tunne sinua nimeltä. Kirjoitit niin tekstissä, jonka tulkitsin, että sinulla on jokin historia, ehkä pitkäkin, jonka halusit jättää taaksesi. Minullakin on menneisyys, vaikka se kestää päivänvalon. Minullakin oli unelmia ja ääneen lausumattomia toiveita, jotka olen jo haudannut mielessäni kolmekymmentä seitsemän vuotiaana.

Pidän sinua muusanani, joka antaa palutetta teksteistäni, sä vaan runoilet luovasti uskossa. Se muokkaa ajatuksiani ja sitä kautta tulevia tekstejäni enemmän meidän kaltaisiksemme. Positiivisesti kasvamme niiden kautta ehkä yhteen ja löydämme toisemme yhä paremmin?

Juomme ehkä teetä kivassa kahvilassa kaikessa rauhassa jonain päivänä, ja keskustelumme pohja on teksteissä, joita me molemmat vastavuoroisesti esittelemme toisillemme omasta tuotannostamme pöytälaatikosta. Raha ei oles este, voin tarjota. Kunhan vain saan keskustella kanssasi.

Olet uskossa ja luova, minäkin omaan luovat harrastukset, jotka ovat ilmenneet samankaltaisiksi. Tuntuu siltä, että meillä on jonkin verran ja melkomoisen paljon yhtäläisyyksiä. Henkisesti. Pidän palautteestasi, humaani näkökulma on aina positiivista palautetta, vaikka se olisi kuinka julmasti koettuna subjektiivisella tasolla. Minähän en ota itseeni koskaan. Pyrin objektiivisuuteen ja ihmiseltä -imhiselle käyttäytymismallin toteuttamiseen.

Annoin sinulle itselleni kuvailevan sinua muistuttavan pseudonyymin ”Lorutyttö”. Ehkä parempi olisi ”Lorutyttö Facebookissa”, siellähän sinä lähestyit minua, mutta toivoisin pelkän ”Lorutyttö” -kuvaelman täyttävän kriteerisi, että et jättäisi yhteydenpitoasi minuun. Salli minun käyttää siis sitä.